Juolavehnän seassa

Talven kuningatar

2012-01-31T22:41:00.010+01:00

Melia azedarach

fr. lilas de Perse / en. bead-tree tai Cape lilac / 日本語　栴檀 tai センダン

Kuvasin tämän itse asiassa jo joulukuussa, mutta unohdin laittaa tänne. Upeat kullankeltaisen tai luun väriset marjat ovat ihmiselle myrkyllisiä mutta joillekin linnuille ne maistuvat. Nyt, noin kuukausi myöhemmin, puut ovat yhä täynnä marjoja, mutta niitä on jo vähemmän ja ne ovat ryppyisempiä.

Ihastuin tähän puuhun ensi silmäyksellä. Talot ovat täällä saman värisiä, ja niitä tai toisaalta kirkkaansinistä taivasta vasten kuvattuna ovat marjatertut erityisen hienon näköisiä. Keväällä vihreitten lehtien lomaan ilmestyvät sirot violetit kukat, jotka tuoksuvat voimakkaasti. Koitan muistaa ottaa ensi keväänä kuvan.

Puu on kooltaan melko pieni ja se on nimenomaan kaupunkipuu täällä päin, luontoon se ei ole levinnyt. Onpa se valittu jopa täkäläisen hypermarketin parkkipaikkapuuksikin! Wikipedia tietää kertoa, että se kuuluu mahonkipuiden joukkoon ja että se on kotoisin Intiasta Australiaan ja Kaakkois-Aaasiaan. Japanissakin sitä ainakin nimen mukaan esiintyy, koitan muistaa kysellä siitä lisää myöhemmin. Suomenkielistä nimeä puulla ei ole, mutta ruotsiksi se on zedrak. Latinan kielestä lainattu melia olisi minusta paljon miellyttävämpi!

Ranskankielisessä Wikipediassa erotettiin lilas de Perse (Persian syreeni) ja margousier (azadirachta indica), jotka muistuttavat toisiaan, mutta joiden (mm.) marjat ovat erilaisia. Puut menevät kuitenkin Ranskassa yleensä sekaisin, mutta tämä taitaa nyt kumminkin olla niistä se persialainen.

Sirokko on aikaisemmin kirjoittanut mielenkiintoisesti me(e)liasta. Ja sieltä löytyy kuva kukastakin!

Kaunis vai ruma?

2012-01-23T23:26:00.000+01:00

Diospyros kaki

fr. plaqueminier tai kaki / en. Japanese persimmon tai kaki persimmon / kakipuu /

日本語　柿の木

Jos minun puolisoltani kysyttäisiin mikä on rumin puu maailmassa, hän vastaisi oitis kaki. Minä en olisi niin varma. Eihän se, kakipuu, nyt mikään kaunotar ole, ei symmetrinen eikä elegantti. Mutta siinä on jotakin hullunkurisen suloista. Oransseja palloja tummanruskeilla oksilla. Ruskea ja oranssi eivät väriparina ole kaunein mahdollinen (hyvä on, minäkin sanoisin että ruma), mutta tässä siinä on jotakin nurinkurisen surullisen kaunista. Sillä onhan kaki aika surullinen näky. Eikö olekin?

Kakihedelmät sen sijaan ovat – minun mielestäni – herkullisia. Puolisokin myöntyy, jos ne ovat juuri oikealla tavalla kypsiä. Eivät liian raakoja, mutta eivät liian pehmeäksi kypsyneitäkään. Ranskassa olemme saaneet erinomaisia kakeja.

Puu kuuluu eebenpuiden joukkoon ja on kotoisin Kiinasta. Ranskaan sen muistaakseni toi joku puuintoilija, minkä jälkeen niitä on näkynyt provencelaisissa puutarhoissa siellä täällä. Luontoon se ei – tietääkseni – ole ainakaan vielä levinnyt.

Kakihedelmistä käytetään Suomessa nimiä kaki, sharon ja persimmon, yleensä sen mukaan, mistä ne ovat kotoisin (ja puun nimeä en kyllä suomeksi löytänyt, Wikipediassakin puhutaan vain hedelmästä. Tai ehkä puukin on vain nimeltään kaki?).

Jonkun pihalla kasvava kaki. Hedelmiä ei ole kerätty, linnutko ne syövät?

Pieniä ruusunmarjoja

2012-01-22T22:32:00.003+01:00

Rosa canina

fr. l'églantier tai rosier sauvage / en. dog rose / fi. koiranruusu

Jollen vallan väärässä ole, on tämä pieniä ruusunmarjoja (eli kiulukoita) täynnä oleva piikkupuska koiranruusu. Ja jos oikein tarkasti katsoo alakuvaa, voi nähdä sen seassa kasvavan villiparsan.

Marjoista voisi keitellä vaikkapa hilloa, ja siemenien sanotaan maistuvan paahdettuna ja jauhettuna jauhoihin sekoitettuna (miltä ne sillä tavalla maistuvat, sitä en osaa edes oikein kuvitella!).

Piskuinen orvokki

2012-01-22T08:00:00.005+01:00

Violette reichenbachiana

fr. violette des bois / en. early dog-violet / fi. pyökkiorvokki

TAI viola odorata

fi. tuoksuorvokki

Tämä pienen pieni vaatimaton kaunotar vei huomioni kävellessäni pienellä polulla. Siellä se (ne) kukki(vat) kuolleitten lehtien lomassa. Ehkä juuri tähän kohtaan porotti aurinko koko päivän? Ehkä siksi ne nyt kukkivat.

Luulen, että kaikkien villiorvokkien joukosta tämä olisi pyökkiorvokki eli ranskalaisittain metsäorvokki. Ainakin siltä näytti, kun vertailin täällä olevia kuvia.

Lisäys myöhemmin: Pikkuinen orvokki voi olla myös viola odorata eli tuoksuorvokki, totesi Simpukka. Ja tosiaan, samalta sekin näyttää. Kuvia etsiessäni törmäsin mielenkiintoiseen blogiin, jossa jatkettiin aiheesta ja kerrottiin, että myös karvaorvokki näyttää samalta. No, viehättävä pieni sinipunainen, joka tapauksessa!

P.s. kommenttilaatikon aikaleimat näyttävät menneen ihan sekaisin. Ei niitä nyt sentään aamuviiden aikaan kirjoitella...

Syötävä mutta myrkyllinen

2012-01-21T23:36:00.002+01:00

Ruscus aculeatus

fr. fragon petit foux tai fragon épineux / en. Butcher's broom tai Knee Holly / 日本語　ナギイカダ

Myrkyllinen ja syötävä kasvi, mikä se sellainen on? No ruscus aculeatus, jonka punaiset marjat (kuvassa) ovat myrkyllisiä, mutta nuoret versot syötäviä (kertoo meille ranskankielinen La Garrigue Gourmande).

Kasvi on kaunis ja komea, kumpaakin siis, ja vähän harmittelen etten vaihtanut kameraan parempaa linssiä...

Suomenkielistä nimeä kasvilla ei ole, mutta latinankielisen nimensä mukaisesti se kuuluu ruskuskasveihin. Joilla taas on synonyymejä vaikka muille jakaa, ja niistä päättelemällä voidaan todeta että tämä yhden punaisen myrkkymarjan kasvi on sukua kielolle (korjatkaa, jos olen väärin ymmärtänyt). Kasvin juuria käytetään luonnonlääketieteessä kiihtyttämään verenkiertoa raajoissa (kertovat englannin- ja ranskankieliset Wikipediat).

Tammikuinen maalaismaisema

2012-01-11T23:15:00.001+01:00

Pitkästä aikaa maisemakuva. Alla avautuvat viiniviljelmät, taustalla on viheriäistä metsää/garrigue-maastoa. En ota siitä selvää (ei avaudu suuremmaksi klikkaamalla, olen pahoillani). Ja edustalla, siinä on taas se helmipampulamaisia siemenkotia täynnä oleva puu, jollaisesta olen ennenkin ottanut kuvan – ja jonka nimi on minulle edelleen mysteeri.

Meinasin muuten hankkia itselleni jälkijoululahjaksi täkäläisistä puista kertovan kirjan, mutta se oli kaupassa ainoa kappale ja kaikki sivut hiirenkorvilla ja taitettu... Joten jäi ostamatta. Jonakin päivänä, jonakin päivänä!

Kärsimyskukan hedelmiä

2012-01-07T23:05:00.001+01:00

Passiflora caerulea

fr. passiflore bleue / en. Blue passion flower tai Common passion flower / fi. kärsimyskukka tai kärsimysköynnös

Olen lähestulkoon varma, että tämä köynnöstävä kasvi oransseine hedelmineen on kärsimysköynnös. Helpompi se olisi tunnistaa kukista, niistä tuskin voisi erehtyä jos se todellakin on kärsimyskukka/köynnös, mutta nyt on tultava toimeen näillä. Totta puhuen, luulin hedelmiä ensin lyhdyiksi, jotka roikkuivat ravintolan terassin yllä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti että kyseessä olivatkin hedelmät. Jos ne olisivat olleet käteni ulottuvissa, olisin napannut yhden parempaa tarkastelua varten – silloin olisin voinut vaikkapa avata sen ja tarkistaa, onko hedelmäliha marjamaisen säikeinen ja punainen.

Kärsimysköynnös on kotoisin Etelä-Amerikasta. Tällä suunnalla en ole sitä ennen nähnyt (tai siihen kiinnittänyt huomiota), mutta täällä kerrotaan että se kukkii pitkään, säilyttää vihreät lehtensä aina tammikuulle (ylikin?) asti ja että se kestää jopa -10 asteen pakkasia.

Huomautettakoon vielä, että vaikka passionhedelmä (passiflora edulis) ja kärsimysköynnös kuuluvatkin samaan kasviperheeseen, ovat ne eri kasveja. Näitäkin hedelmiä voi ymmärtääkseni syödä, mutta eivät taida vetää vertoja kuuluisammalle hedelmäserkulleen.

Vuoden viimeinen vaaleanpunainen

2011-12-31T20:26:00.002+01:00

Abelia grandiflora

fr. abélia *

Tämän vaaleanpunaisen pienen kaunottaren myötä sanon hyvästit kuluneelle vuodelle 2011...

...ja lupaan etsiä sille nimen ensi vuonna. Etelä-Ranskan kasveihin, kukkiin ja puihin tutustuminen jatkuu Juolavehnien seassa myös vuonna 2012, paljon on vielä tuntematonta, aina jotakin uutta ja kiehtovaa. Kuka ties törmään vihdoin täälläkin niihin juolavehniin? Tervetuloa blogiini ensi vuonnakin!

* Lisäys 25.1.2012: Taisin löytää puskalle nimen. Luulen että se on Abelia grandiflora, Aasiasta alunperin kotoisin oleva kasvi, joka kukkii toukokuusta aina pakkasiin asti. Täällä on ollut aika leuto talvi, ja puskat jaksavat pukata edelleen kukkia. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ei niitä kukkia nyt niin valtavasti ole, ei tähän aikaan vuodesta.

Lehtipuita talvella

2011-12-30T23:07:00.002+01:00

fr. tilleul / en. linden / fi. lehmus

Vaikka suuri osa puista pysyy Etelä-Ranskassa vihreinä vuoden ympäri, pudottavat lehtipuut lehtensä syksyllä myös täällä. Tässä pieni otos melkein alastomista lehtipuista joulukuun lopulla.

Lehmuksen (yllä) lehdet ovat hyvin kauniit ja kukkien tuoksu on huumaava. Alkuun lehtien sisäpinta näyttää hopeaiselta, mutta se muuttuu pian kesän edetessä pidemmälle. Nyt jäljellä ovat enää avautuneet siemenkodat ja pienet siemenet.

fr. platane / en. platanus / fi. plataani

Plataanin lehdet muistuttavat ulkonäöltään hiukan vaahteranlehtiä. Mutta syksyllä ne käpristyvät kuiviksi käkkyröiksi, jotka raapivat asvalttikatujen pintaa. Mahtavatko ne maatua ollenkaan, mietin toisinaan, sillä kuivia lehtiä tuntuu olevan katujen varsilla melkein mihin vuodenaikaan tahansa. Plataanipuu on helppo tunnistaa myös talvella paitsi rungostaan, myös näistä hauskan näköisistä pallomaisista siemenkodistaan.

fr. marronier commun, marronier faux-châtaignier, marronnier des chevaux / en. horse chestnut / fi. hevoskastanja

Hevoskastanja on komeimmillaan keväällä, kun se kukkii tötterömäisin kukkatertuin. Koko kesän se jaksaa antaa varjoa valtavilla lehdillään, mutta sitten se uuvahtaa – sen hienot kämmenen muotoiset lehdet kuivuvat eteläranskalaisessa kesässä korpuiksi ja keltaisia lehtiä erehtyy pitämään ennenaikaisena ruskana. Mutta kuivuudesta ne vain kärsivät. Luullakseni.

Keväällä hevoskastanjan avautumattomat lehtimykeröt/kukkanuput ovat tahmeita, vaan eivät vielä, kokeilin!

fr. arbre de Judée / en. Judas tree / fi. juudaksenpuu

Juudaksenpuu on yksi näyttävimmistä kukkijoista keväällä. Se säilyttää siemenkotansa pitkään; ensin ne ovat tumman viininpunaisia, sitten ne kuivuvat tällaisiksi korpuiksi.

Tuntematon keltalehtinen puu

Ruska ei ole vielä täysin ohi.

fr. micocoulier / en. hackberry, nettle tree

Tänä vuonna olin päättänyt tehdä micocoulierin marjoista likööriä/snapsia, mutta niin vaan unohdin käydä keräämässä marjoja silloin, kun ne olivat kypsiä. Nyt ne ovat kadonneet, parempiin suihin kai (lintujen?), vain muutama hassu on jäänyt killumaan paljaille oksille. Tältä näyttävät micocoulierin lehdet ja vielä raa'at marjat toukokuussa.

Kiiltokielopuun marjat

2011-12-28T19:53:00.003+01:00

Pittosporum tobira

fr. pittospore du Japon / en. Japanese Cheesewood or Mock Orange / fi. aitakielopuu tai kiiltokielopuu tai kielopuu / 日本語　トベラ (tobera)

Muistatteko, kun esittelin ensimmäisen kerran kiiltokielopuun? Silloin sen marjat olivat vielä kehittymättömät, kuin pulleat vaaleanvihreät helmet kiiltävien nahkeapintaisten lehtien lomassa. Ne säilyivät sellaisena pitkään. Kunnes eräänä päivänä muistin mennä katsomaan, josko ne olisivat jo auenneet. Olivat, olivatpa hyvinkin! Nyt vihreiden lehtien seassa näkyi punaisia, tahmeita marjoja, jotka olivat kiinnittyneet avautuneen ja kuivuneen hedelmäkuoren alapintaan.

Joulukuinen päivä oli aurinkoinen, mikä ei ole suotuisin valaistus kuville, mutta näillä mennään. Jalustakin olisi ollut paikallaan, sillä hennot hedelmät liikkuivat helposti kun käänsin niitä peittäviä lehteviä oksia pois tieltä...

Niin... kuvissa marjat näyttävät kookkailta. Mutta löydätkö ne alla olevasta kuvasta? Siellä ne kaikki kuitenkin ovat!

Mahonia, joulun keltainen kukkija

2011-12-26T10:22:00.000+01:00

Mahonia x media

fr. mahonia / en. mahonia / fi. mahonia

Juuri nyt täällä kukkivat mahoniat upein keltaisin terttumaisin kukkasin. Marras-helmikuussa tapahtuva kukinta-aika voi kestää jopa pari kuukautta.

Mahonioiden laajaan sukuun kuuluu noin 70 kasvia, joista arvelen tämän olevan mahonia x media, 1900-luvulla mahonia lomariifoliasta ja mahonia japonicasta kehitetty hybridi. Vuonna 1955 se esiteltiin Windsorin puutarhassa Englannissa. Kotoisin kasvi on alunperin Itä-Aasiasta ja toistaalta Keski- ja Pohjois-Amerikasta, ja nimensä se on lainannut philadelphialaiselta hortonomilta Bernard McMahonilta (1775–1816).

Kasvi kuuluu happomarjaisten kasvien joukkoon ja sen sinertävät marjat ovat syötäviä toisten lähteiden mukaan, toiset varoittavat että ne voivat aiheuttaa etenkin lapsille ripulia ja muita ikäviä vatsavaivoja. [Toisen mahonialajikkeen, mahonia aquifoliumin, marjoja (ja lehtiä) sanotaan käytettävän lääkeaineena niiden sisältämien alkaloidien vuoksi mm. maksa- ja ruoansulatusongelmien parantamiseksi sekä psoriasiksen hoitoon (mutta se on siis toinen tarina se).] Wikipedia sanoo mahonian marjojen sisältävän runsaasti C-vitamiinia ja että niiden maku on hyvin terävä. Kukkien tuoksua kuvaillaan puolestaan kielomaiseksi. Olisinpa sen tiennyt, niin olisin tunkenut nenäni lähemmäs kukkia.

Tässä vaiheessa mahonia x media siis kukkii. Jään odottamaan mielenkiinnolla marjojen kypsymistä.

Joulupäivän kukka

2011-12-25T16:53:00.001+01:00

Vaikka tuuli puhaltaa kylmänä ja lämpötila nousee päivisin vain noin kymmeneen asteeseen, ovat jotkut kukat innostuneet kukkimaan aina lämpimän auringon lämmittäminä. Kuten tämä vaaleanpunainen kaunotar.

Iloista joulua kaikille!

p.s. Luulen, että tämä on Campsis grandiflora (Campsis radicans) eli Jasmin trompette tai Jasmin de Virginie. Yleensä se kukkii kauniin trumpettimaisin, oranssin värisin kukin kesällä, aina syyskuuhun asti. Mutta tämä yksilö on intoutunut kukkimaan nyt joulukuussa, suojaisessa paikassa Provencen auringon lämmittämänä. Vieressä kukkivat narsissit...

Barbaariviikunoita

2011-11-26T00:29:00.001+01:00

Opuntia ficus-indica

fr. Cactus raquette tai opuntia tai figuier de barbarie / en. Opuntia tai Paddle cactus tai pirckly pear / fi. opuntiakaktus

En ole tainnut laittaa ainuttakaan kaktusta tänne blogiini, vaikka niitä näkee siellä täällä. Eiväthän ne toki ranskalaiseen luontoon kuulu, mutta ovat kaiketi levinneet kotipihoilta. Tämä oli istutettu ihan varta vasten pieneen puutarhaan, siksi tiedän sen nimenkin.

(Vaan silti meni vaikeaksi. Samaiseen opuntioiden joukkoon kun kuuluu noin 200 lajiketta. No, nimikyltissä oli lisänä nimi ficus indica, joten lienen sittenkin oikeilla jäljillä.)

Opuntiakaktuksen violetit hedelmät ovat syötäviä, niitä kutsutaan kaktusviikunoiksi. Maku ei ole hullumpi, kovia siemeniä vaan on kamalasti. Täytyy oppia käyttämään.

Kasvin ranskankieliset nimet ovat aika hauskoja, mailakaktus tai barbaarien viikunapuu. Opuntia puolestaan tulee kreikkalaisen kaupungin mukaan. Suomessa opuntiakaktusta kasvatetaan lähinnä huonekasvina.

Syksyn keltainen mykerökukka

2011-11-23T22:55:00.000+01:00

Ihmeelliset keltaiset kukkamykeröt, vielä ihmeellisemmät valkoreunuksiset lehdet. Nimeä en tälle pienelle kaunokaiselle vielä löytänyt. Saa auttaa!

Avautuneina kukat muodostavat tälläisia mykeröitä (kauniimmat nuppuina, eikö?).

Yhdessä ne näyttivät tältä. Melko pieniä siis, katselen niitä nyt selkä suoristettuna.

Välimeren kaunis kataja

2011-11-22T23:54:00.002+01:00

Juniperus oxycedrus

fr. Genévrier cade (Occitan: cade tai cadre) / en. Prickly Juniper tai Prickly cedar tai Cade Juniper / 日本語　ケードネズ

Etelä-Ranskassa ja Välimeren alueella kasvava kataja, jonka marjoista ja/tai (kummin?) rungosta voidaan puristaa eteeristä öljyä. Marjat kypsyvät hitaasti. Kahden vuoden päästä vihreät marjat ovat muuttuneet ruskeiksi, jolloin ne ovat kypsiä.

Öljyä käytetään kosmetiikassa, ihonhoidossa ja suitsukkeissa. Ja shampoissa! Jos siis löydät cade-shampoota, on se saanut tuoksunsa ja muut ominaisuutensa tältä kasvilta. Sen pitäisi auttaa myös psoriasikseen. Ranskankielinen Wikipedia toteaa myös, että öljy on pahan hajuista ja että sitä ei pidä sellaisenaan levittää suoraan iholle.

Latinankielinen nimi tarkoittaa terävää katajaa ja teräviä tämän katajan neulaset ovatkin. Englanninkielisen Wikipedian mukaan cade-kataja saattaa olla antiikin kreikkalaisten alkuperäinen katajalaji. Suomenkielistä nimeä sillä ei ole.

Mutta eikö ole kaunis kataja? Marjoineen päivineen.

Nuoret marjat ovat vielä vihreitä.

P.S. Huomasitko, että ylin kuva on väärinpäin? Eivät oksat sillä lailla alaspäin mene... Mutta kuva oli kääntynyt kamerassani ja se näytti hauskalta siten, joten en ryhtynyt kääntelemään sitä. Muistaakseni kuva on oikeasti vaakakuva... tai sitten se on ihan ylösalaisin.

Hennon sininen kukka – on plumbago

2011-11-20T22:55:00.002+01:00

Plumbago

fr. plumbago / en. Plumbago tai Leadwort

Näitä hennon sinisiä, sieviä kukkia olen nähnyt siellä täällä blogeissa ja sitten puutarhoissakin. En tiedä – vielä – sen nimeä. Tiedätkö sinä?

Lisäys 22.11.2011: Colibri lennähti tuota pikaa kertomaan kukalle nimen: se on plumbago ja kuuluu lyijykukkien joukkoon. Merci beaucoup, Colibri! Plumbago on siis köynnöstäen kasvava puska, joka on yleinen täällä Etelä-Ranskassa. Alunperin kasvi on kuitenkin kotoisin Etelä-Afrikasta, kuten mm. täällä kerrotaan. Hassunkuriselta kuulostava nimi tulee latinankielisistä sanoista plumbum, lyijy ja agere, muistuttaa; suomenkielistä nimeä sille ei ole. Heleän taivaansinisellä plumbagolla hoidetaan perinteisesti mm. hammassärkyä, lyijymyrkytyksiä, ihotauteja ja jopa reumatismia (kertoo puolestaan Wikipedia).

p.s. Colibrin blogi on varsinainen aarreaitta, käykää ihmeessä kurkkaamassa!

Tuntematon helmipapupuu

2011-11-12T22:39:00.000+01:00

Tätä puuta olen ihmetellyt ja ihaillut jo kauan, nyt vasta (jokin aika sitten...) sain otettua siitä kuvankin. Siellä täällä näitä näkee, ainakin puistoissa... En nyt muista näkeekö luonnossakin. Mutta puulla on mainiot, helminauhamaiset siemenkodat! Mahdatko tietää, mikä puun nimi on?

Melkein-mustikoita melkein-oliivipuussa

2011-10-21T16:02:00.001+02:00

Phillyrea angustifolia

fr. Filaire à feuilles étroites tai Alavert à feuilles étroites / en. Narrow leaf jasmine box tai Narrow leaved phillyrea

Ne näyttivät aivan mustikoilta. Yhtä tummia ja muotokin oli sama. Mutta nämä marjat kasvoivat Etelä-Ranskan auringossa, kuivassa garriguemaastossa, pienen oliivinsukuisen puun oksilla. Komeat ne olivat, näyttävät. Mutta syömäkelvottomat, kerrotaan täällä.

Puska mustanaan sinisiä marjoja. Kuvat otettu syyskuun lopulla.

Keltainen kukka

2011-10-16T23:43:00.001+02:00

Tällä kertaa laitan ensin kuvan ja sitten vasta ryhdyn etsimään sille nimeä. Nämä keltaiset kaunokaiset kukkivat ylhäällä vuoristossa lokakuussa. Ja ampiaisetkin vielä jaksavat pörrätä, kuten kuvasta näkyy. Muuten sää on muuttunut syksyisen viileäksi, aurinko jaksaa kuitenkin vielä lämmittää.

Kiiltokielopuu eli Pittosporum tobira

2011-10-15T11:29:00.010+02:00

Pittosporum tobira

fr. pittospore du Japon / en. Japanese Cheesewood or Mock Orange / fi. aitakielopuu tai kiiltokielopuu tai kielopuu / 日本語　トベラ (tobera)

Joko täällä Etelä-Ranskassa on jatkuvasti tuulista, tai sitten minä onnistun valitsemaan retkipäivänä tuulisten päivien mukaan. Kasvit ja kukat eivät meinaa kuvattaessa pysyä lainkaan paikallaan ja tällä(kin) kertaa kuva on, no, liikehtivä.

Mutta saa kuvasta kumminkin idean. Tämä on siis Japanista kotoisin oleva pensas tai pieni puu, joka on hyvin suosittu myös eteläranskalaisissa puutarhoissa sekä pihoissa etenkin aidanteena. Sen lehdet ovat kiiltävät ja marjat paksut ja pulleat – myöhemmin ne taitavat avautua ja paljastaa punaiset marjat, niistä näin kuvan täällä. Kukkien kerrotaan tuoksuvan appelsiinille.

Kuvattu yksilö sai kasvaa sellaisenaan pienessä puutarhassa, ja puskan alla oli jopa nimikyltti, joten tällä kertaa voin olla varma että kyseessä todellakin on pittosporum. Kuva on peräisin loppukesän retkeltä, mutta näitä samoja pensaita näkyy myös täällä meillä kaupungissa. Suomessa kasvia käytetään lähinnä huonekasvina.

Kasvi on saanut melkoisen mielenkiintoisia nimiä: englanninkielisille se on juustopuu, suomalaisille se taas tuo jostain syystä mieleen kielon. Jos nimistä pitäisi jotakin päätellä, on se siis joko myrkytön tai myrkyllinen. En päässyt asiasta lopulta perille edes pikaisella kuukkeloinnilla, toisten lähteiden mukaan se on kuin onkin myrkyllinen, toisten lähteiden mukaan taas ei. Palaan asiaan kun saan siitä selvyyden.

Pienet siniset

2011-10-11T23:38:00.005+02:00

Juuri nyt kukkivat nämä siniset pienet toistaiseksi nimettömät kukat ylhäällä vuoristossa. Tuuli ja tuiskusi niin, että pikkuiset kukkaset eivät paikallaan juuri pysyneet. Syksy, se saapuu tännekin, hitaasti, hetkellisesti, sitten jonakin päivänä kokonaan, kunnes on puolestaan talven vuoro.

Ihmeellinen viiniköynnös

2011-10-06T22:51:00.000+02:00

Vitis vinifera

fr. vitis vinifera tai vigne / en. Vitis Vinifera tai Common Grape Vine / fi. viiniköynnös tai aito viiniköynnös

Tämä kasvi tuskin on vieras kenellekään. Mutta vaikka kasvi sinänsä on tuttu, sen latinankielinen nimi ei ainakaan minulle ollut jäänyt mieleen. Enkä tiennyt, että sen nimi on suomeksi myöskin aito viiniköynnös!

Minusta oli hurmaavaa nähdä ensi kertaa viiniviljelmä. Tuolloin rypäleet oli jo kerätty, ja muutama marja oli jäänyt pensaaseen. Maistoin. Ja miten makea, miten voimakkaan makuinen, ja miten niin jotakin täysin toisenlaista, mitä olin koskaan ennen maistanut, se olikaan!

Hurmaannun viiniköynnöksistä edelleen. Niitä on niin valtavan monenlaisia. Jollain alueella maaperä on punaista, jollain harmaata, joskus köynnökset kasvavat korkeina, joskus ihan matalina. Joskus köynnösten väliin on tuotu pyöreitä kiviä, joskus niissä kukkivat kedon kukat.

Nämä viiniköynnökset on kuvattu noin kuukausi sitten, nyt niiden hedelmät ovat varmaan jo viininä. Pian – tai ainakin viikkojen kuluttua – viininlehdet värjääntyvät punaisiksi tai keltaisiksi, ymmärtääkseni lajikkeen mukaan. Kun lehdet ovat varisseet maahan ja tulee talvi, on seuraavan tehtävän vuoro: vuosikasvut leikataan, käsin, ihan joka ikinen pensas käydään läpi käsin. Joskus vuosikasvut leikataan lähestulkoon kokonaan, joskus jätetään yksi pitkä pätkä kasvamaan vartta.

Mielenkiintoista, tavattoman mielenkiintoista.

Kukka kuin karamelli: peltokierto

2011-10-04T23:11:00.003+02:00

Convolvulus arvensis

fr. liseron des champs / en. Field Bindweed / fi. peltokierto

Kas tässä. Eikö vain muistutakin karhunköynnöstä? Pikkuisen vaaleanpunaisempi vain. Mutta kasvipa onkin eri. Aika karkki, vaikkakin sievä. No, samaan kiertokasvien sukuun ne kumminkin kuuluvat (kuten ranskan- ja englanninkielisistäkin nimistä voi arvella).

Peltokiertoa tavataan erityisesti Euraasian ja Pohjois-Amerikan maissa ja se on levinnyt ihmisen mukana lähes joka puolelle maailmaa. Suomessakin se on tulokaslaji, tullut Venäjän suunnalta, näin sanotaan.

Peltokierto on varsinainen kasvikunnan boakäärme, joka tukehduttaa heikommat kasvit kiertymällä niiden ympärille. Vai liioittelenko... Luontoportin mukaan peltokierto kulkee maata myöden ja tukahduttaa hennot kasvit alleen. No, kaunis tappaja, kumminkin. Joka avaa upean kukkansa vain lyhyeksi aikaa keskipäivällä – sillä ehdolla, että on kaunis sää. Muuten se sulkee teriönsä. Viettelijäkin, siis.

Kuvan kukkanen on kuvattu hyvin lähellä edellisen postauksen karhunköynnöksiä.

(Ranskassa on muuten vielä ainakin yksi liseron, hiekassa kasvava vaaleanpunainen liseron des sables. Sellaisen haluan löytää seuraavaksi!)

Karhunvatukoista karhunköynnöksiin

2011-10-04T22:33:00.006+02:00

Calystegia sepium

fr. liseron des haies / en. Larger bindweed tai Hedge Bindweed / fi. karhunköynnös tai elämänlanka

Jos jossakin joskus järjestettäisiin rikkaruohojen kauneuskilpailut, olisi karhunköynnös vahvoilla. Vai mitä tuumitte? Ei kai kukaan voi vastustaa näin kaunista kasvia, jolle on annettu niin hieno nimikin – suomeksi – kuin karhunköynnös? Minä tosin muistan sen aina karhunkierroksena, mutta se lienee omaa mielikuvistustani...

Mistäköhän muuten karhu on löytänyt tiensä tämän kukan ja edellisten marjojen eli karhunvatukoiden nimeen?

Karhunköynnöksiä eteläranskalaisessa maalaismaisemassa kuolleita lehtiä peittämässä. Kuvattu lähellä karhunvatukkapuskia.

Karhunköynnöstä muistuttaa kovasti seuraavassa postauksessa oleva köynnöstävä kukkanen, joka yllätyksekseni olikin toinen laji.

Tuntematon hedelmäpuu - on mantelilehtipäärynä

2011-10-02T19:12:00.008+02:00

~~Tuntematon hedelmäpuu~~

Pyrus spinosa (myös Pyrus amygdaliformis tai Pirus amygdaliformis)

fr. Poirier faux amandier / en. Almond-leaved Pear / fi. mantelilehtipäärynä ("mantelilehtinen päärynä")

Viime kuussa tehdyltä luontoretkeltä on myös tämä kuva. Sattui sataa ryöpäyttämään niin kovasti, että oli pakko pysähtyä tien sivuun. Huomasin auton ikkunasta tämän hedelmäpuun, jonka vielä raa'at hedelmät olivat jokseenkin pieniä. Ensin ajattelin, että se olisi villiomenapuu, mutta ei sillä ole tuollaisia lehtiä. Valitettavasti en päässyt lähemmäs, sillä heinikossa kasvaa myös kovin piikkisiä kasveja.

Mahdatko sinä tietää puulle nimen? (Vastaus löydetty! Ks. alempana + kommentit, kiitos Veloenalle ja hänen puita tuntevalle ystävälleen varmistuksesta!)

Tältä puu näytti auton ikkunasta katsottuna.

Lisäys 15.10.2011: Löysin ehkä vastauksen. Voisiko se olla Poirier à feuilles d'amandier eli Pyris amygdaformis - mantelilehtinen päärynä? Katsokaapa tänne ja vielä tänne. Lehdet ja hedelmät tuntuisivat täsmäävän, samoin kasvupaikka, Etelä-Ranska.

Suomenkielisestä nimestä en ole täysin varma, löysin vain yhden osuman ja siinä ("Mitä vanhalla ajalla tiedettiin puiden kasvusta", pdf-tiedosto) Pyris amygdaformis on nimetty villipäärynäksi.

No karhunvatukoitahan ne

2011-10-02T18:55:00.005+02:00

Rubus fruticosus

fr. mûre / en. blackberry / fi. karhunvatukka

Kylläpä aika on taas lentänyt! Päivä on venähtänyt kuukauden mittaiseksi... Oi, oi... Kesä ei loppunut vielä ollenkaan, ja olemme saaneet nauttia varsinaisesta intiaanikesästä. Päivisin lämpötila nousee 30 asteen tienoille, illalla on jo vähän viileämpää.

Vastaukseni edellisessä postauksessa esitettyyn kysymykseen tulee siis – vihdoin – tässä: marjat ovat karhunvatukoita. Pensas kasvoi viikunan ja muiden kasvien seassa joenvarteen johtavan polun vierellä, ja kypsät marjat, joihin joten kuten käsi yletti, olivat jo menneet muihin suihin. Yhden sentään sain maistettua, hyviä olivat. Toivoisin vielä löytäväni oman karhunvatukkapaikkani, sillä mikäpä noita olisi poimiessa.

Olen muuten aina luullut, että boysenmarja ja karhunvatukka on sama asia, mutta eipäs olekaan: Wikipedia kertoo, että boysenmarja on vadelman, karhunvatukan ja näiden risteyksen risteytys, ja että niitä tuotetaan Yhdysvalloissa, Chilessä ja Uudessa-Seelannissa. Nämä meidän napostelemamme karhunvatukat ovat siis ihan toinen juttu, villejä, pieniä ja ah, niin maukkaita.

Karhunvatukka ryöppyää viikunan vierellä.

Loppukesän tunnelmia

2011-08-30T22:25:00.004+02:00

Tälle illalle riittää pelkkä kuva... Kesä alkaa olla lopuillaan, sadekuuro viilensi ilmaa mukavasti... seuraavia sateita jo odotellaan. Vaan, tunnistatko kuvan keskellä olevan marjatertun? Huomenna – tai joskus myöhemmin – siitä lisää.

Maailman ympäri sinimailasen kanssa

2011-08-29T23:39:00.006+02:00

Medicago sativa

fr. Luzerne cultivée / en. alfalfa / fi. sinimailanen / 日本語　アルファルファ

Tämä puolestaan taitaa olla sinimailanen. Se on tuttu erityisesti idätettyinä siemeninä; niitä tuli aikoinaan kasvatettua etenkin kevättä odotellessa. Mutta varsinaisesti kyseessä on rehukasvi, jolla on kaikenlaisia muitakin ominaisuuksia.

Olen aina ihmetellyt sinimailasen englanninkielistä nimeä alfalfa (jonka väännän mielessäni aina muotoon alfa-alfa...), mutta nyt sillekin löytyi selitys: nimi tulee arabiankielisestä (iranilaisesta, tarkemmin sanoen) sanasta al-fiṣfiṣa, ja se mainittiin arabiankielisessä sanakirjassa jo 1200-luvulla. Latinankielinen nimi medicago ei sekään viittaa lääkekasviin, vaan Medesin kansaan, joka asui aikoinaan nykyisen Iranin alueella: maataloudesta kirjankin kirjoittanut antiikinroomalainen Palladius kutsui kasvia nimellä medica, jonka nimen hän lainasi medesiläisiltä, joiden mailta hän (ja kreikkalaiset niin ikään) uskoi sinimailasen olevan kotoisin. Keskiajalla espanjalaiset sitten muokkasivat al-fiṣfiṣan muotoon alfalfa, ja kun he ryhtyivät viemään sinimailasta eli alfalfaa Amerikkaan, päätyi sana englannin kieleen. Amerikan englantiin siis – britit käyttävät ranskalaisilta lainattua nimeä lucerne ja niin tekevät myös brittien alaisuudessa olevat/olleet australialaiset. Japaniin sinimailanen on kaiketi tullut amerikkalaisten mukana, ainakin siitä päätellen, että sen japaninkielinen nimi on arufarufa, eli alfalfa vierasperäisille sanoille tarkoitetuilla katakanoille käännettynä.

Ranskankielinen luzerne puolestaan tulee provensaalinkielisestä sanasta luzerno, joka taas tulee latinankielisestä lamppua sanasta lucerna. Tämä siitä syystä, että sinimailasen siemenet ovat kimaltelevia. Itse asiassa sinimailanen on kultaa nanohippuina keräävä kasvi, kuka ties tämä kimaltelevaisuus johtuukin siitä?

Entä sitten se sinimailanen? No, sini tulee selvästikin kukkien sinipunaisesta väristä, mailanen taas... ehkä se viittaa siihen, että se on hernekasvi? En tiedä.

Sinimailasta eli rehumailasta eli lusernia pikkuisella peltotilkulla Etelä-Ranskassa.

Värjäävä kermesmarja

2011-08-28T10:08:00.001+02:00

Phytolacca americana

fr. Raisin d'Amerique ou Teinturier / en. American Pokeweed / fi. kermesmarja / 日本語　

ヨウシュヤマゴボウ

Tälle ihmeellisen näköiselle kasville löytyi nimi yllättävän helposti. Kermesmarja eli Phytolacca Americana on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista; Ranskassa kasvi saapui ensin Brodeaux'n alueelle, mistä se levisi maan eteläosiin. Vaikka kasvin jotkut osat ovat myrkyllisiä, sitä on käytetty myös lääkekasvina ja osittain jopa ruoanlaitossa.

Kermesmarjan mustista marjoista saadaan violettia ja jopa mustaa väriainetta. Amerikan intiaanit – jotka kasvin värjäävät ominaisuudet varmastikin ensimmäisinä keksivät – värjäsivät sillä itseään ja eläimiään.

Euroopassa marjoilla on aikoinaan mm. värjätty viiniä. Erityisesti näin tehtiin Portugalissa noin 1700-luvun tienoilla, kunnes moinen tapa alkoi haitata viinin makua. Puhdistaakseen portugalilaisen viinin maineen määräsi kuningas kermesmarjan hävitettäväksi. (Kertoo Coloria). Myös makeisia on värjätty kermesmarjalla.

Ruoka-aineksena kermesmarjaa (ja kasvin muita osia) on käytetty myrkyllisiä osia varoen ja/tai myrkyn poistaneen asianmukaisen ryöppäyksen jälkeen (kertoo englanninkielinen Wikipedia). Virheitäkin on sattunut, etenkin kun kasvi on virheellisesti sekoitettu myrkyttömiin kasveihin. Ei siis kannata kokeilla, jos ei ole aivan varma, mitä on tekemässä. (Hevosparatkaan eivät aina aavista mitä hamuavat, ja jokunen on kuollutkin herkuteltuaan kermesmarjan lehdillä, kertoo puolestaan ranskankielinen Wikipedia.)

Tämä kuvassa oleva teinturier eli värjääjä kasvoi pienen eteläranskalaisen kylän liepeillä joen varressa. Kermesmarjan sanotaan viihtyvän erityisesti kosteissa rannikkometsissä, aivan kuten tässä. Se on siis alla olevassa kuvassa tuo harottava pyöreähkö puska vasemmalla; kuvan koosta on vaikea nähdä, mutta tertuissa kasvavat marjat ovat vielä enimmäkseen vaalean vihreitä. Siitä ne alkavat vähitellen kypsyä tummiksi.

Huomaamaton kaunokainen – on sikuri

2011-08-27T10:55:00.009+02:00

Cichorium Intybus

fr. chicorée sauvage ou chicorée amère / en. common chicory / fi. sikuri /

日本語チコリー

Kesä alkaa vähitellen taittua syksyn puolelle. Ei aivan vielä, mutta pikkuhiljaa. On siis aika herätellä tämäkin blogi takaisin eloon.

Koska vieraiden kasvien ja puiden nimien etsiminen voi toisinaan olla melkoisen mutkikasta ja aikaa vievää, aion vastedes toimia niin, että julkaisen ensin kuvan ja lisään kasvin nimen vasta sitten kun siihen törmään. Voitte tietenkin auttaa minua: jos tunnistat kasvin/kukan/puun kuvassa, ilahduta minua ja jätä viesti kommenttilaatikkoon!

Tämä hennon lila kukka osui silmiini pöheikössä joen varressa. Puun juuressa kasvava puskamainen kasvi oli lähes täysin lehtiä vailla, mutta lehtien sijaan kaljuja varsia koristi muutama kukka.

Lisäys vain joitakin tunteja myöhemmin: Et voilà! Ei kestänyt kauaakaan, kun Sirokko jo tunnisti kasvin – kiitos, Sirokko!

Tämä kauniskukkainen kasvi on siis sikuri, joka kasvaa myös Suomessa. Nimenähän sikuri varmasti on kaikille tuttu: sen juurista valmistettiin aikoinaan kahvinkorviketta ja viljelty salaattisikuri taas on jokseenkin tuttu vihanneksena. Mutta tiesitkö, että metsäteollisuuskonserni UPM Kymmene aloitti sikuritehtaana? Lue siitä lisää täältä!

Kukat erottaa pöheikössä juuri ja juuri.

Herra Van Houtten ihmeelliset angervot

2011-04-26T23:40:00.003+02:00

Spiraea x Van Houttei

fr. spirée de Van Houtte / en. Van Houtte Bridalwreath / fi. kinosangervo

Näin läheltä kinosangervoa harvemmin katsotaan, vaikka kukat veikeitä ovatkin. Vaan kyllä kukkiva pensas on kaunis etäämmältäkin katsottuna. Tämä nimenomainen puska (kuva alla) ei ehkä ole edustavin yksilö, mutta kyseinen kasvi lienee tuttu kaikille. Suomenkielinen nimi on muuten tällä kertaa aivan ihana, samoin englanninkielinen kielikuva morsiamen seppeleestä on aika hauska.

Mutta kuka oli Van Houtte, joka on antanut nimensä tälle rakastetulle pensasangervolle? Hän oli belgialainen puutarhuri ja botanisti Louis Van Houtte (1810 – 1876), joka mm. toimitti puutarhalehtiä L'Horticulteur Belge ja Flore des serres et des Jardins de l'Europe. Lisää tietoa herrasta Van Houtte löytyy täältä.

Silkkiäisiä kistuksia

2011-04-25T23:28:00.001+02:00

Cistus purpureus

fr. ciste pourpre / en. Orchid Rockrose / fi. (purppura?)kistus

Tämä kaunokainen on kotoisin Välimeren rannoilta. Nimensä se on saanut kreikankielisestä nimestä Kistos (kerrotaan ranskaksi täällä). Perheeseen kuuluu ainakin 25 erilaista lajiketta, joista keltainen taitaa sekin olla varsin tunnettu. Mutta kaunis on tämäkin, ihmeellisen silkkikukkamainen. Huomattavaa on myös terälehtien säännönmukainen lomittaisuus – ihmeellinen, eikö totta?

(Onkohan muuten kevät hiukan etuajassa, tämän kukinta-aika kun on touko-kesäkuussa, mutta jo viime viikolla nämä kukkivat puistossa täyttä päätä!)

Teucriumeja

2011-04-25T00:18:00.002+02:00

Teucrium fruticans

fr. germandrée en arbre / en. Bush Germander / fi. (pensas?)teurikka

Kun Sirokko mainitsi rosmariinieni kohdalla teucriumit (ah, anteeksi, teurikka kalskahtaa kamalalta korvaani... teu-rikka?), ryhdyin heti katselemaan ympärilleni uusin silmin. Ja teucriumejahan todellakin on joka puolella: aidanteina, koristepuskina katujen varrella, puistossa. Ei tarvinnut edes lähteä kaupungista ulos teucriumeja etsimään!

Teucrium on rohdoskasvi, ja samaan perheeseen kuuluu noin 260 eri lajiketta. Kotoisin se on täältä Välimeren rannoilta, täällä se hyvin viihtyy.

Iiristen lumoissa

2011-04-23T23:15:00.002+02:00

Iris

fr. iris / en. iris / fi. kurjenmiekka / 日本語　アヤメ属

Eihän kurjenmiekkaa, iiristä, voi jättää väliin? Kevään yhtä hämmentävimmän kauneinta kukkaa. Tämä yksilö on kuvattu puistossa, joten olisiko se ehkä saksankurjenmiekka, iris germanica eli ranskaksi iris d'allemagne? Kuvista päätellen ainakin kyllä.

Täältä puolestaan löytyy villinä kukkiva kääpiökurjenmiekka.

Tiesitkö muuten, että iris tulee kreikasta ja tarkoittaa sateenkaarta? Nimen kasvi on saanut siitä, että iiriksiä on niin monta lajia ja värisävyjä runsaasti.

Sinikukkainen pensas

2011-04-16T12:08:00.007+02:00

Ceanothus thyrsiflorus repens

fr. ceanothus thyrsiflorus / en. Blueblossom, Blue blossom ceanothus

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä tämän pensaan nimi on. Se kukki erään puutarhan perällä viime viikonloppuna ja ihastuin siihen heti. Niin pieniä kukkia! Ja niin paljon! Mahdatko sinä tietää, mikä tämä kaunokainen on?

Lisäys hetken päästä: taisin löytää nimen, eikö se näytäkin aivan tältä? Jos se on se, on se alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluu paatsamoiden sukuun ja on perhosten, lintujen ja muiden pölyttäjien suosiossa. Kaunis se joka tapauksessa on, hyvin näyttävä.

Muhkeakukkainen kirsikka

2011-04-09T19:26:00.008+02:00

Prunus serrulata "Kanzan"

fr. cerisier à fleur / en. Japanese Flowering Cherry / fi. japaninkirsikka

En muista koskaan nähneeni näin täyteläistä ja muhkeakukkaista kirsikkapuuta Japanissa, vaikka monta olen nähnytkin. Lajeja on loppujen lopuksi niin valtavan monta, ja siksi mieluusti lisäisin tuohon suomenkieliseen nimeen ainakin viittauksen "kanzaniin" tai kerrottuihin kukkiin.

Oli miten oli, ehdin sittenkin kuvata tämän! Taskussani oli pikkukamera, melkein sattumalta; kyllä silläkin joskus kelpaa kuvata. Tuo alempi kuva tosin tuo mieleen kiinalaisten silkkikankaiden painokuviot pinkkeine kukkineen ja sinisine taustoineen...

Muistiinmerkintä 11.4. Kukinta-aika on niin lyhyt! Parhaimmillaan kirsikkapuu oli pari päivää ennen kuvan ottamista, tänään kukat olivat jo kaikki varisseet maahan...

Muistiinmerkintä 28.8.2011: Monta kertaa on pitänyt lisätä, mutta pyörrän omat puheeni siitä, etteikö tällaista pulleakukkaistakin kirsikkaa esiintyisi Japanissa... Esiintyy kyllä. Ehkä en vaan Japanin vuosinani kiinnittänyt niin paljon huomiota kukkien yksityiskohtiin, humalluin vain niiden yleisestä kauneudesta.

Sievä rosmariini

2011-04-05T15:26:00.001+02:00

Rosmarinus officinalis

fr. romarin / en. rosemary / fi. rosmariini / 日本語ローズマリー

Rosmariini on kotoisin Välimeren alueelta, ja se kasvaakin villinä siellä täällä kukkuloiden rinteillä. Tämä kuvassa oleva yksilö tosin on kuvattu puutarhassa; päivä oli aurinkoinen ja tuuli voimakas, mikä ei ehkä ole herkän kasvin valokuvaamisen kannalta kovin suotavaa, mutta tunnistanee kasvin tästäkin.

Rosmariinin piikkimäisiä lehtiä käytetään ruoanlaitossa ja muutenkin keittiössä. Sanotaan, että sillä on myös muistia lisäävä ominaisuus. Kasvin latinankielinen nimi, rosmarinus, tarkoittaa meren kastetta tai merenruusua.

Nätti lättälehti

2011-04-02T10:47:00.005+02:00

Bergenia

fr. bergenia à feuilles épaisses, plante du savetier / en. Siberian Tea / fi. vuorenkilpi / 日本語　ヒマラヤユキノシタ

Idästä kotoisin oleva vuorenkilpi on saanut latinalaisen nimensä herra von Bergenin mukaan, tarkemmin ottaen botanisti ja fyysikko Karl August von Bergenin mukaan. Mutta kansan kielessä se on vasta nimiä saanutkin: ranskalaisille se on kengäntekijän kasvi, englantilaisille se tuo mieleen siperialaisen teen, suomalaisten mielestä se peittää jopa vuoret ja japanilaisille se kasvaa runollisesti Himalajan lumen alla.

Vuorenkilpiä on nykyään erilaisia, mutta alunperin se kasvaa alueella, joka ulottuu Afganistanista Kiinaan. Sinänsä kaunis (ainakin kuvassa) vuorenkilpi on helppohoitoinen, ja viihtyy melkein missä vain, varjossakin, ja siksi se varmaan onkin niin suosittu joka kodin puutarhakukka. Meilläkin niitä oli kotona, äiti niistä piti, mutta oma mielikuvani vuorenkilvistä on vain likainen, reunoistaan ruskea, hiukan surumielisen näköinen lättälehti. Mutta voi se nähtävästi olla muutakin.

Uutta ainakin minulle oli, että vuorenkilpeä käytetään myös lääkekasvina.

Luumu kuka ties

2011-03-31T14:10:00.003+02:00

Tämä puolestaan on luullakseni luumu. Vannomaan en mene, sillä puun alla ei ollut nimilappua. Mutta eikö kevät olekin ihanaa aikaa, kun puu toisensa jälkeen herkeää kukkiamaan?

Päärynä kukkii

2011-03-29T00:32:00.002+02:00

Pyrus amigdaliformis

fr. poirier à feuilles d'amandier / en. almond-leaved pear

Tälle tiedän nimen, koska se luki puun alla. Ja hyvä niin, sillä muuten en olisi arvannut. Arvelin puun olevan omenan sukuinen, rungon ja kukkien perusteella, mutta omena se ei selvästikään ollut, sillä eihän omena tuolla lailla ryppäinä kuki. Eli siis päärynä, eikä edes ihan mikä tahansa päärynä, vaan mantelilehtinen päärynä!

(Muistiinmerkintä: kirsikkapuut, tai ainakin se yksi ainoa jota olen päässyt täällä ihailemaan, kukki jo, ja viime päivien sateet veivät siltä jo loputkin terälehdet. Lyhyt on kirsikankukkien aika, Japanissa se taitaa olla juuri nyt käsillä.)

Orobanche amethystea

2011-03-29T00:30:00.005+02:00

Orobanche amethystea

fr. orobanche améthyste tai orobanche du panicaut / en. Amethyst Broorape

Nämä tällaiset kukkivat täällä joka paikassa edellisenä viikonloppuna. Viime viikonloppuna en niitä nähnyt, mutta enpä ollutkaan samoissa maisemissakaan. (En löydä sille tähän hätään muita nimiä, lisään kun kerkiän).

Lisäyksiä: (nimet ja:) Tämä pullukkamainen kasvi on kotoisin Välimeren alueelta ja sitä tavataan myös Keski-Euroopassa.

Korjaus 4.1.2012: Olin kirjoittanut väärin, yhden kirjaimen, mutta nimessä se on huono juttu. Kyseinen kasvi on siis orobanche amethystea eikä suinkaan mikään amethystia.

Tuhansin valkoisin kukin

2011-03-09T20:55:00.006+01:00

Olisikohan tämä villiintynyt luumupuu? Aprikoosi? Kirsikka se ei ole, sillä kirsikankukat eivät (ole yleensä valkoisia ja) kuki tuolla lailla oksia pitkin. Omenapuukaan se ei ole, sen tunnistan kyllä. Mutta kaunis tämäkin on, ja hedelmäpuu, epäilemättä.

...vai olisiko se sittenkin kirsikkapuu? Valkokukkainen? Täkäläinen? Vertaanko vaan turhaan japanilaisiin kirsikkapuihin?

Pikkutalvioita

2011-03-08T17:27:00.008+01:00

Vinca minor

fr. petite pervenche / en. Lesser periwinkle tai dwarf periwinkle / fi. pikkutalvio

Joskus nimien etsiminen kasveille on niin ihanan helppoa. Hakukoneeseen vain sanat fleur + mars + bleu, niin annas olla, kolmas klikkaus osuu oikeaan! Tuttuhan kasvi on toki kotoakin, näitä meilläkin levisi pitkin puutarhaa ja ne kukkivat niin kauniisti... kesällä? No, täällä ne kukkivat nyt, villeinä, isoina mattoina aurinkoisella rinteellä. Talvesta ollaan siirtymässä kokonaan kevääseen, siitä kertoo myös heleän liilat kukat vihreiden, keltaisten ja ruskeiden lehtien keskellä.

(...ja kun samaiseen hakukoneeseen sitten laittoi sanan pervenche, johti se Georges Brassenin chansonin, Je me suis fait tout petit, luokse. En ainakaan löytänyt pervenchelle muuta merkitystä kuin pikkutalvion, joten ehkä hän juuri nämä kukkaset laulussaan mainitseekin?)

Vihreä kasvi

2011-03-04T22:28:00.000+01:00

Tämä on helppo nakki, kuvittelin, tämä löytyy ohuesta kasvikirjastani, luulin.

Mutta kun kaivoin kasvikirjaseni esiin, oli kuva vihreästä kasvista ihan toisen näköinen. Tällä kertaa siis näin: ensin kuva, joskus myöhemmin nimi. Kuva on helmikuun lopulta, eli kasvin tunnistamisaika ei liene paras mahdollinen, kun kukat/terälehdet/lehdet eivät vielä ole avautuneet.

(Luulen, että se on joku tyräkki, euphorbe, mutta mikä, en vaan tiedä.) (p.s. nuo pienet siniset pilkut ovat niitä Persian pikkuisia.)

Pikkuruiset siniset

2011-02-27T22:33:00.005+01:00

Veronica persica

fr. Véronique de Perse / en. Speedwell of Persia / fi. persiantädyke

Nämä pienet siniset kukat kukkivat juuri nyt, valtavina, taivaansinisinä mattoina. Ihania. Veronica persica – miten kaunis nimikin sillä on!

Olin yllättynyt, kun löysin sille suomenkielisenkin nimen, ja vielä enemmän hämmästyin, kun Luontoportissa kerrottiin että se kukkii Suomessa kesä–syyskuussa! Suomessa se näyttää kasvattavan pitkän varren (ehkä siksi en sitä täällä tunnistanutkaan?), kun taas täällä se kukkii matalavartisina. En tiedä, onko se sattumaa vai ei. Vai leikataanko täällä kenties nurmea, josta nuo kukat sitten kuitenkin nostavat päätään.

Ratamon sukuinen kasvi, kertoo samainen Luontoportti. Ja kyllä, se on kuin onkin kotoisin Lounais-Aasiasta, kulkeutunut 1800-luvulla Eurooppaan (ja Suomeen) alunperin purjelaivojen painolastimaan mukana.

Mantelipuut kukassa

2011-02-27T22:22:00.000+01:00

Prunus dulcis

fr. amandier / en. almond / fi. mantelipuu /日本語　アーモンド

Nyt ne kukkivat... mantelipuut! Sää on keväisen vaihteleva: aurinko lämmittää, tuuli puhaltaa kylmänä, välillä sataa ripauttaa, sitten pilvet taas väistyvät.

Kukkiva mantelipuu on kuvattu viikko sitten sunnuntaina. Joko helmikuussa voi todeta kevään alkaneen?

Sinimarjainen pensas

2011-02-16T22:42:00.005+01:00

Viburnus tinus

fr. viorne tin / en. laurustinus / fi. välimerenlaakeriheisi

Välimeren alueelta kotoisin oleva laakeriheisi kukkii pienin vaaleanpunaisin ja valkoisin kukin – ja samalla voi ihailla sen upean sinisiä marjoja. Siis nyt, koko ajan, koko talven puska on kukkinut ja komeillut marjoillaan. Puskaa esiintyy myös Azoreilla ja Kanarialla.

Talven sävyjä

2011-01-18T23:05:00.003+01:00

Vaikka olen viime aikoina postaillut kukkakuvia, näyttää täällä tosiasiassa enimmäkseen tältä. Kukat ovat kuihtuneet, kevättä odotellaan. Aurinko paistaa toisinaan, aika usein on pilvistä ja sataa. Tuuli on kylmä. Vaikka aurinko lämmittää, menee viima luihin ja ytimiin, ja jos ei sitä vastaan pukeudu, vilustuu, kuten minä tein vuoden ensimmäisen päivän retken jälkeen.

Mutta kauniita ovat kasvit näinkin, eikö?

Tuoksupielus tammikuussa

2011-01-15T00:14:00.001+01:00

Lobularia maritima

fr. L'alysson maritime / en. Sweet Alyssum / fi. tuoksupielus

Tältä se näyttää, kun melkein työntää nenänsä kiinni pieniin kukkasiin...

Ja tältä, kun suoristaa selkänsä ja pienet valkoiset kukat jäävät jalkojen juureen villien kehäkukkien viereen...

Ja tältä, kun niitä katselee parin metrin päästä (ne molemmat ovat tuossa mäntyjen alla vihreällä pläntillä. Ei näy, ei, sen verran pikkuisia ne ovat).

Suomessa tuoksupielusta kasvatetaan puutarhakasvina, sopii reunus- ja kivikkokasviksi, niin mainostavat. Mutta kotoisin se on täältä, Välimeren rannalta, sekä Makaronesian "siunatuilta saarilta" Länsi-Afrikan edustalta. Voi olla, että ne ovat paljon komeampia kukkamattoja kun niiden varsinainen kukinta-aika on käsillä. Mutta näin siis (edelleen) tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Pieni aurinko

2011-01-04T10:48:00.009+01:00

Calendula arvensis

fr. souci des champs ou souci sauvage / en. field marigold / fi. peltokehäkukka / 日本語　キンセンカ

Tunnistitko tämän? Minä en. En vaan voinut kuvitella, että jalkojeni juuressa kurkkii pikkuinen kehäkukka. Se ei ollut suuren suuri, ei ollenkaan, vaan ihan pikkuruinen. Iloisesti se sieltä heinien seasta kuitenkin kutsui itseään ihailemaan.

Tämä on siis villinä kasvava kehäkukka, eli peltokehäkukka, kotoisin Välimeren alueelta. Yleensä se aloittaa kukintansa vasta maaliskuussa, mutta rannalla talviaurinko porotti niin, että kukatkin olivat auenneet.

Vuoden ensimmäinen kukka

2011-01-01T21:34:00.008+01:00

Tämä pienokainen muistuttaa kovasti bellistä eli kaunokaista, mutta en ole ollenkaan varma onko se se. Lehdet näyttävät mehikasvimaisilta, ja se kasvoi kivenkolossa Välimeren rantakalliolla. Yritin etsiä sille nimeä, mutten löytänyt mitään. Tunnetko sinä sen?

Tältä näytti sinisellä rannikolla tänään, ensimmäinen tammikuuta, tuuli oli kylmä mutta aurinko lämmitti, yleisesti ottaen lämpötila nousi noin kymmeneen asteeseen.

Kullankeltaista

2010-12-29T18:47:00.005+01:00

Jasminun nudiflorum

fr. jasmin d'hiver / en. Winter Jasmine / fi. talvijasmiini / 日本語　オウバイ　

Oli mikä vuodenaika tahansa, Etelä-Ranskassa kukkii. Juuri nyt vähän vähemmän, mutta voikukkia näkee siellä täällä, samoin kaunokaisia, ja nyt ovat talvijasmiinitkin aloittelemassa kukintaansa.

Aurinko lämmittää yhä päiväsaikaan, ja niin oli pieni kimalainen tai mehiläinen kömpinyt kolostaan ja lähtenyt medenhakureissulle.

Kotoisin talvijasmiini on Kiinasta, Yunnanin maakunnasta (sanoo Wikipédia).

Muotoon leikatut pensaat ovat upeita, kun ne kohta loistavat kullankeltaisina.

Pieni kaunokainen

2010-12-28T18:39:00.000+01:00

Bellis perennis

fr. pâquerette / en. Common Daisy / fi. kaunokainen tai tuhatkauno / 日本語　ヒナギク

Voikukan vieressä tuikkivat pienet kaunokaiset. Ne tuntuvat kukkivan vuoden ympäri, nyt niitä on vain vähemmän. Eikä vain täällä etelässä, muistan nähneeni näitä joulun aikaan myös Bretagnessa.

Kaunokainen on yleinen rikkakasvi läntisessä ja eteläisessä Euroopassa ja sitä esiintyy satunnaisesti Suomessa aina Oulun lääniin asti.

Se on sievä pieni rikkaruoho. Pienempi kuin leskenlehti? Ainakin sinne päin.

No onkos tullut kesä?

2010-12-27T21:16:00.008+01:00

Taraxacum officinale

fr. pissenlit / en. dandelion / fi. voikukka / 日本語　タンポポ

Otin pitkästä aikaa kameran mukaan kävelylle lähtiessäni. Ja kukas muu se siellä kurkkikaan heinien seassa, kuin ihana kesäinen voikukka! Kyllä, ne kukkivat juuri nyt(kin).

Juhannusmuisto

2010-11-28T22:40:00.004+01:00

"Välimeren rannalla, kalliolla, kukki juhannuksen aikaan s"

S:ään asti pääsin viime kerralla, joskus kesällä, tämän kukkasen kanssa. Tänä iltana löysin nämä pienet sievät uudestaan, ja ne ilahduttivat minua sen verran paljon, että ajattelin laittaa ne esille teidänkin iloksenne. Mikä niiden nimi on ja mistä ne ovat kotoisin, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Siellä ne vaan kukkivat, kalliolla, juhannuksena, Välimeren rannalla. Söpöläiset, suloiset.

Myöhästyneitä vastauksia

2010-11-22T18:55:00.000+01:00

Juolavehnän seassa -blogini sai jo varmaan pari kuukautta sitten tunnustuksen kahdesta osoitteesta, Airellelta ja Jorilta, mistä kiitän tänä syksyisenä ja sateisena maanantai-iltana mitä nöyrimmin.

Kunniamerkin saadessaan tulisi kertoa seitsemän asiaa itsestään, sanotaan säännöissä, mutta jostakin syystä nuo seitsemän asiaa tuntuivat tällä kertaa tavattoman vaikeilta. Mitä ihmettä voisin kertoa? Varsinkin, jos haluaisin niiden liittyvän jotenkin tähän kasviteemaan?

No niin, paras on ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen ja olla sen kummemmin miettimättä. Kas tässä:

1. Kun minulta lapsena tiedusteltiin lempikukkaa, vastaus oli selvä: ruiskaunokki! Sininen, säteilevä, kuin tähti. Järkytyin suuresti, kun tajusin ruiskaunokin olevan Kokoomuksen symboli. Miten he saattoivat?!

2. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka saavat sisäkasvit kukoistamaan ja kiinanruusun kukkimaan. Äitini kuuluu näihin ihmeihmisiin.

3. Omassa kodissani ei ole kasveja. Ilahduin kovasti, kun tajusin ettei Japanissa oikein kenelläkään ole: kukat ja kasvit kuuluvat ulos!

4. Toisinaan haluaisin ostaa leikkokukkia, mutta en raaski heittää niitä pois edes sen jälkeen kun ne ovat kuihtuneet. Kunnes ne alkavat haista.

5. Haaveilen sellaisesta makro-objektiivista, jonka avulla pääsisin ruusun sisään. Ihan vain katselemaan.

6. Toisinaan kaipaan syksyistä lehtien haravointia. Kaikkia niitä iloisen värisiä lehtiä, jotka tuoksuvat mullalle ja syksylle. (Ja tietenkin lehtikasoja ja lapsuutta, jolloin ei ollut lainkaan noloa hypätä keskelle lehtiä.)

7. Jos minulta nyt tiedusteltaisiin lempikukkaani, en tietäisi mitä vastata. Ehkä sanoisin juhannusruusu, koska se on valkoinen ja herkkä ja koska se kukki saunan vieressä kesäyössä ja koska se siksi tuo mukavia muistoja. Mutta ehkä epäröisin heti niin vastattuani, sillä eihän kukista yksikään ole toistaan kauniimpi! Tai ainakaan kaunein. Voisin vastata myös pioni, sellainen valkoinen pullukka joka ei ole vielä avautunut. Tai kärhö, joku lumikärhö tai sellainen oli minusta tavattoman kaunis. Näitä miettiessäni huomaan, että taidan pitää erityisesti valkoisista kukista.

En haasta ketään tällä kertaa, vaan toivotan kaikille hyvää viikkoa!

Punaisia marjoja

2010-11-17T15:44:00.007+01:00

~~Cotoneaster~~

~~fr.~~ ~~Cotonéaster~~ ~~/ en.~~ ~~Cotoneaster~~ ~~/ fi.~~ ~~tuhkapensas~~ ~~/ 日本語　コトネアスター~~

Väärin! Kyseinen puska onkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä Pyracantha eli buisson ardent, suomeksi tulimarja, japaniksi トキワサンザシ属.

Se on sukua cotoneasterille, mutta cotoneaster on piikitön, kun taas pyracanthalla on piikit. Ja piikithän ne siellä kuvassakin pilkistelevät.

Kiitokset Simpukalle ja Airelle korjauksesta!

~~Olen melkoisen varma, että tämä kyseinen puska on~~ ~~Cotonéaster lacteus, kaikkien niiden noin 70 erilaisen cotoneasterin joukosta. Siihen tulokseen tulin, kun laitoin hakukoneeseen sanat~~ ~~arbuste~~ ja ~~baies rouges~~ ~~ja vertailin löytämiäni kuvia. Varma en kuitenkaan ole, joten esittelen sen vain tavallisena cotoneasterina eli tuhkapensaana.~~

Kyseinen pensas on kuvattu pari vuotta sitten joulukuun alussa pienen kylän laitamilla. Kai siitä oli tarkoitus tulla pihan aita, mutta kun sitä ei oltu leikattu, kasvoi se miten sattuu ja kurotteli taivaita. Marjat ovat upean punaiset, ja niitä (ja niin valtavan monia muitakin punaisia marjapensaita) voi taas tähän vuoden aikaan ihailla.

Kotoisin cotoneaster/tuhkapensas (mistä ihmeestä tämä suomenkielinen nimi? pensas kun ei ole harmaa; sen lehdet ovat kauniin vihreät ja jotkut kai värjäytyy punaisiksi syksyllä) on Kiinasta.

La garrigue, jälleen kerran

2010-09-25T14:16:00.000+02:00

La garrigue. Silminkantamattomiin matalaa puskaista maastoa, josta siellä täällä nousee matalia männynkäppyröitä. Kaukana siintävät vuoret.

Kestää vielä kauan, ennen kuin tuosta noin vaan tunnistan mikä tässä pöheikössä on mikäkin. Nahkealehtistä kasvustoa, kalkkista maata, niin se taisi olla, kun koittaa selvittää mikä se garrigue oikein on. Eri alueilla näyttää olevan erilainen, täällä ei silmäni erota timjamia eikä rosmariinia, jotka toisella tuntemallani garriguella ovat hyvin yleisiä.

(kuva heinäkuulta 2010)

Papupuu

2010-09-10T23:33:00.003+02:00

Catalpa bignonioides

fr. catalpa / en. Southern catalpa or Indian Bean Tree / fi. trumpettipuu / 日本語アスザ

Eräänä heinäkuun päivänä näin puun, joka näytti kantavan vihreitä papuja. Seisoin lehvistön alla pitkään ja katselin noita pitkiä, tuulessa hulmuavia puun hedelmiä. Miten kiehtova ja erikoinen puu, tuumin.

Mutta vasta tänään havahduin etsimään puulle nimeä. Se löytyi helposti: laitoin googlen kuvahakuun sanat arbre (puu) ja haricot (taitepapu) ja näytölle ilmestyi aivan saman näköisiä puita. En mennyt arvailuissani edes väärään: catalpa on cherokee-kielen sana ja tarkoittaa taitepapua (kertoo Les Arbres -sivusto. Wikipedia on osin toista mieltä, ja sanoo että se on kirjoitusvirhe, ja että alkuperäinen sana tulisi catawba-heimolta).

Mutta mistä ovat suomalaiset ottaneet trumpetin puun nimeen? Se tullee kukista, jotka ovat trumpettimaisia, muistuttavat hiukan keisaripuunkukkia.

Alunperin trumpettipuu on kotoisin Yhdysvaltojen eteläosista, ja kasvaa se myös Itä-Aasiassa ja Länsi-Intian saarilla. Japaniksi puun nimi on asuza, ja sitä on käytetty mm. kampamateriaalina. Milloin puu on tiensä Eurooppaan löytänyt, voin vain arvailla.

Villiporkkana kukinnan jälkeen

2010-09-06T10:00:00.003+02:00

Tältä ne villiporkkanat näyttävät sen jälkeen, kun kukinta on ohi. Siellä niitä sitten olisi, siemeniä! Ei kai ihme, että porkkanaketoja ihaillaan siellä sun täällä. Minusta tämä on aika viehättävä myös näin.

(kuva on heinäkuulta 2010)

Oreganoa jalkojen juuressa

2010-09-03T12:05:00.003+02:00

Origanum vulgare

fr. origan / en. Oregano / fi. mäkimeirami

Kesä alkaa kääntyä jo syksyyn (tai loppukesään ainakin), enkä ole saanut laitettua kesäkasveja blogiin juuri lainkaan. Tässä yksi kuva heinäkuulta. Villit oreganot kukkivat vuorten ja jokien välimaastossa. Olen tähän mennessä löytänyt luonnosta ainakin timjamia, meiramia, minttua ja oreganoa, ja ymmärrän taas uudella tavalla, miksi Välimeren keittiössä käytetään paljon yrttejä: ne kun kasvavat joka puolella.

Vielä vihreät viikunat

2010-08-02T09:43:00.005+02:00

Ficus caria

Fr. figuier / en. Common Fig / fi. aitoviikuna / 日本語　イチジク　（無花果）

Eivät olleet viikunapuun hedelmät vielä kypsiä. Mikä harmi! Olisin niin mielelläni ottanut yhden maistiaisiksi... Tai useamman kotiinviemisiksi.

Moni ei välitä tuoreista viikunoista, mutta minusta ne ovat herkkua. Sellaisenaan, vuohenjuuston kanssa, hedelmäsalaatissa, uunissa paistettuina. Mutta kaikkein eniten toivoisin voivani maistaa juuri puusta poimittua viikunaa. Eivätkö ne siten olisi parhaimmillaan?

Japaniksi viikuna on ichijiku. Mieheni ei niistä välitä, sillä hänelle ne tuovat mieleen kouluretket ja sen, miten oppilaat tunkivat ylikypsiä viikunoita toistensa reppuihin...

Kun viikunapuuta katselee, ei heti tulisi mieleen että se on samaa sukua kuin mulperi- eli silkkiäispuu. Nimestä voi sen sijaan päätellä sujuvasti, että se on myös sukua fiikuksille.

(Kuva on otettu pari kolme viikkoa sitten. Olisivatko ne nyt kypsiä? Vaiko jo ylikin?)

Lisäys 3.8.2010: Tarkistin kanjin mieheltäni, ja on se oikein, suoraan käännettynä se on "hedelmä ilman kukkaa". Mikä viikuna tavallaan onkin. Ichijikun kanjia eli kiinalaista kirjoitusasua ei yleensä käytetä kuin virallisemmissa yhteyksissä, tavallisemmin se kirjoitetaan katakanalla tai hiraganalla. Tämä siis omaksi muistiinmerkinnäkseni + vaikka Airellen tyttärelle, jos häntä aihe kiinnostaa :)

Punaisen mullan mailla

2010-07-29T10:08:00.005+02:00

Jollen kertoisi, että tämä kasvimaa on kuvattu Ranskassa, uskoisitteko?

On se kuitenkin. Héraultin departementissa, Lac du Salagou -tekojärven lähimaastossa.

Kiehtova porkkana

2010-07-11T10:55:00.004+02:00

Näiden kuvien ottamisesta on jo ainakin kolme viikkoa... Tuskin kukkivat enää. Ylemmissä kuvissa on villiporkkanaa (Daucus carota, Sirokko kirjoittaa siitä enemmän), alimmassa täkäläinen kukkaketo Välimeren rannalla kallioisella maalla. Kedolla on porkkanoitten lisäksi jänönhäntiä ja ruusuruohoja, ainakin. Niistä piti kerätä juhannuskimppu!

Blogi on ollut viime aikoina nukuksissa, jatkoa tulee kyllä taas.

(Lisäys 29.7.2010 Kyllä ne yhä kukkivat, korkeina ja komeina, kokonaisina villiporkkananiittyinä!)

Tupsut tuulessa

2010-06-22T12:14:00.004+02:00

Lagurus ovatus

fr. Queue-de-lièvre / en. Hare's-Tail / fi. jänönhäntä

Näistä tupsumaisista heinistä ovat kaikki yhtä mieltä: jänöpupun töpöhäntähän se on!

Nämä yksilöt heiluivat tuulessa Välimeren rantakalliolla.

Keltakukkainen piiska

2010-06-20T23:13:00.000+02:00

Spartium junceum

fr. genêt d'Espagne ou spartier à tiges de jonc / en. Spanish Broom or Weaver's Broom / fi. piiskaherne

Juuri nyt täplittävät piiskahernepuskat maiseman keltaiseksi. Lähempää tarkasteltuna huomaa kauniiden kukkien lisäksi puskan piiskamaiset oksat – niistä tehtiin ennen vanhaan luutia (ja suomalainen kai sitten piiskoja?), mistä juontuu puskan englanninkielinen nimi.

Minua pitempiä olivat puskat. Ja muutenkin kookkaampia. Kotoisin ne ovat täältä Välimeren rannoilta sekä Afrikasta ja Aasiasta.

Kuin silkkiä

2010-06-17T23:59:00.004+02:00

Papaver rhoeas

fr. coquelicot / en. corn poppy or field poppy / fi. silkkiunikko

Kukkivat ne yhä, punaiset, upeat unikot. Teiden varsilla, pelloilla. Mutta jos on autolla liikkeellä, niitä näkee melkein pelkästään ikkunasta. Kun pysähtyy, ei unikkoja näy mailla eikä halmeilla. Näin on minulle ainakin käynyt.

Nämä jo kuihtumassa oleva unikot löysin uimarannan parkkipaikalta, roskien keskeltä. Sain rajattua pois kertakäyttöastiat ja paperit. Kukkaparat.

Silkkiunikoista voisi muuten tehdä siirappia. Maistoin kerran, siinä oli hauska vivahde. Terälehtiä voisi lisätä salaattiin, siemeniä paahtaa ja syödä. Loistava rikkaruoho, värinsäkin puolesta! On siis etsittävä muualta uudestaan...

Kaksi kaunokaista

2010-06-16T12:09:00.000+02:00

Knautia arvensis

fr. Knautie des chapms ou scabieuse des champs / en. Field scabieuse / fi. ruusuruoho

Ruusuruoho vie mieleni lapsuuden maisemiin. Itä-Suomeen, missä vietin muutaman kesän (tai pari viikkoa muutamana kesänä) isoäidin luona hänen uuden puolisonsa talossa. Siellä heinä kasvoi korkeana ja kedoilla kukkivat kurjenkellot. Ja puuvajan vieressä kasvoi ruusuruohoja. Ne olivat niin kauniita, että ne painuivat lähtemättömästi pikkutytön mieleen. Nimeä niille en tiennyt, sen löysin vasta nyt, kun näin Etelä-Ranskassa samoja kaunokaisia.

Latinankielisen nimen Knautia arvensis kasvi on saanut saksalaisten botanistien, Knautin veljesten mukaan.

Geranium robertianum

fr. Géranium Herbe à Robert / en. Herb Robert / fi. haisukurjenpolvi

Voi minkä nimen ovat antaneet tälle kaunokaiselle... Totta, sen sanotaan haisevan, jos sitä hierotaan. On siitä tehty luteenkarkotekeitettäkin aikoinaan. Mutta silti... Luontoportti ehdottaa toiseksi nimeksi punakurjenpolvea, olisihan sekin jo jotain.

Entä mikä ihmeen Robertin yrtti? Robert tulee vanhasta legendasta, siitä voi lukea enemmän täältä.

Kedon kukat

2010-06-13T21:38:00.004+02:00

Palataan tähän aikaan, kesäkuuhun. Päivä on ollut aurinkoinen ja sateinen, ukkonen on jyrähdellyt ja lämpötila noussut korkeimmillaan kahteenkymmeneenseitsemään asteeseen. Kedoilla kukkivat kukat.

Valkoisia villiporkkanoita, sinisiä kyläneidonkieliä ja vaaleanliiloja ruusuruohoja.

Mansikoita puussa

2010-06-08T16:09:00.002+02:00

Arbutus unedo

fr. arbousier / en. Strawberry Tree / fi. mansikkapuu

Mansikkapuu kukki jo pienin valkoisin kukin, ja nyt se kasvattaa raakileita. Syksyllä, kun hedelmät kypsyvät, ne alkavat näyttää tältä kuten yllä olevassa kuvassa. Mansikkapuun hedelmä on syötävä, mutta ei näytä olevan suuressa suosiossa. Siitä voi kuitenkin tehdä hilloja ja likööriä. Oma erikoisuutensa on mansikkapuuhunaja. Se on maultaan melko karvasta. Hunajamaakari sanoi, että se jakaa ihmiset: toiset rakastavat sitä, toiset inhoavat. Meillä mies rakastaa sitä, kun taas minä... No, tulen toimeen ilmankin. Kahvin tai teen makeuttajana se on kyllä ihan omiaan.

Ai niin, mansikalla ja mansikkapuulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Englantilaiset ovat puun niin nimenneet, noiden punaisten hedelmien takia. Itse asiassa mansikkapuu on kanervien sukua.

Mansikkapuu pikkutien vieressä (vasemmalla keskellä, tuo tumma). Tämän puun hedelmiä ei kukaan kerännyt, vaan punaiset hedelmät saivat tippua maahan. Mansikkapuu on kasvaa eritoten Välimeren maissa ja Länsi-Euroopassa.

Poks!

2010-06-05T10:44:00.001+02:00

Ecballium elaterium

fr. concombre d'âne / en. squirting cucumber or exploding cucumber / fi. ruiskukurkku

(Taas ajassa taaksepäin... syksyyn...)

Poks!

Ruiskukurkun kypsä palko irtoaa varresta poksahtaen ja lennättää siemenet ruiskuna ympäristöönsä. Tämän yksilön näin ja kuvasin syksyllä, pikkutiellä Languedoc-Roussillonin maakunnassa.

Innostuin tajuttuani että ruiskukurkku kuuluu kurkkuperheeseen. Voisiko sitä syödä? Ei. Kasvi on myrkyllinen. Luonnonlääketieteessä sitä on kyllä käytetty, sillä on parannettu reumaa ja ihotauteja, ja sitä on käytetty jopa aborttien tekemiseen. Näin kertoi Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen nettisivut (skrollaa kohtaan ruiskukurkku).

Ruiskukurkku, tai aasinkurkku, kuten ranskalaiset sitä nimittävät, on levinnyt laajalti Välimeren maissa. Tämä ruiskukurkku kasvoi pienessä kylässä tien vieressä, tyhjän tontin edustalla. Siellä se poksahteli ohi kulkiessani, ja erityisesti kun kasvia kosketti. Mutta ei joka päivä. Seuraavan kerran, kun osuin paikalle, yksikään palko ei poksahtanut. Ei vaikka miten olisin maanitellut. Ehkä juuri ne palot eivät olleet vielä kypsiä?

Viikunamainen juttu

2010-06-01T16:28:00.000+02:00

Carpobrotus acinaciformis

fr. ficoïde ou la figue des hottentots / fi. viikunapäivikki tai hottentottiviikuna

Lennetään hetkeksi ajassa taaksepäin... Viime vuoden huhtikuulle... Camargueen, hiekkaiselle ja suolaiselle maalle meren ja rämeikön välille. Poikkesin tuolloin polulta etsiessäni flamingoja, ja tulin tälle pienelle aukiolle. Tunnistin kasvin samaksi, joita olin nähnyt Portugalissa meren rannalla, kivikkoisessa maastossa.

Kasvin nimen löysin kuitenkin vasta tänä vuonna. Se komeili pienen Välimeren kukkia esittelevästä kirjaseni takakannessa. Kirjassa se tosin on carpobrotus edulis, kun taas La Garrigue Gourmande -sivulla sen sanotaan olevat carpobrotus acinaciformis. Mikä niiden ero on, on minulle yhä arvoitus, mutta nimen alku viittaa joka tapauksessa siihen, että kasvi on syötävä (kreikankielisistä sanoista karpos, hedelmä ja brotos, syötävä).

Päivikkikasveihin kuuluva kaunotar on kotoisin Etelä-Afrikasta, missä sen viikunamaista hedelmää on käytetty ruoanlaitossa iät ja ajat. Lehdistä ja juurista taas on tehty lääkettä mm. ripuliin, palovammoihin ja puremiin. (Kertoo afrikka.net)

Kasvi on Camarguessa suojeltujen listalla, joten tuskin pääsen keittelemään siitä hilloa, vaikka mieleni kovasti tekisi...

Jupiterin parta

2010-05-31T09:49:00.003+02:00

Centranthus ruber

fr. lilas d'Espagne ou valériane rouge / en. valerian or red valerian / fi. punavirma

Punavirmoja Paavien palatsin ulkoseinässä. Melkein koko toukokuun ne ovat kukkineen syvän purppuraisina, muureilla, seinissä, puutarhoissa. Vähitellen kukinta alkaa olla ohi, jäin siis ilman lähikuvaa tänä vuonna. Vai jäinkö sittenkään? Pitäisikö taas olla silmä tarkkana? Wikipedia ilmoittaa kukinta-ajaksi touko-syyskuun!

Punavirma on kotoisin Välimeren alueelta. Englantilaiset ovat antaneet sille hauskan lempinimen, Jupiterin parta.

Tuulessa

2010-05-15T22:40:00.007+02:00

Onobrychis vicifolia

fr. sainfoin / en. sainfoin / fi. esparsetti

Sirokon ja Airellen avulla pääsin sinisen tuntemattoman jäljille, ja sitä kautta eksyin tähän blogiin ja löysin tämän nätin viirullisen villikasvin. Suomessa sen siemeniä myy Exotic Garden, ja kertoo, että se on vanha hernekasveihin kuuluva viljelykasvi, joka vetää puoleensa mehiläisiä. Hienot viirut sillä, eikö vain?

~~Vicia fr. vesce / en. vetch / fi. virna~~

~~Niin ainakin luulisin, vaikka varmuudella en uskalla sanoa.~~

(seuraavana maanantaina: eipäs ollutkaan!!)

Echium vulgare

fr. vipérine commune / en. Viper's Bugloss or Blueweed / fi. kyläneidonkieli

Kaksivuotinen villinä kasvava vipérine on vanha lääkekasvi. Se kuuluu lemmikkikasvien eli boraginaceaen suureen sukuun.

Tuntematon sininen

(seuraavana maanantaina: eipäs enää olekaan, kiitos Sirokon ja Airellen... )

~~Tuntematon keltainen~~

Lisäys 31.5.2010 Ha! Eipä ole enää tuntematon keltainen! Se on Raphanus raphanistrum subsp landra, ranskaksi ravenelle maritime tai radis maritime. Se on peltoretikan sukulainen, joka viihtyy hiekkaisilla mailla meren (tai tässä tapauksessa joen) läheisyydessä.

Tuulen riepottelemia ravenelleja Rhônen penkalla.

Kevät jatkuu viileänä ja epävakaisena. Sateet ovat hetkeksi hellittäneet, mutta lämpötila nousi tänäänkin vain seitsemääntoista asteeseen, ja tuuli puhalsi kovaa. Pysähdyin Rhône-joen varrelle, missä kuvasin muutaman villikukan, joita tuuli tuiversi. En tunne näitä sen kummemmin, vaikka jotakin tuttua niissä on. Eivät millään pysyneet paikoillaan, joten tarkempi tutkiminen jäi toiseen kertaan.

Hienostunut lehmus

2010-05-14T15:27:00.003+02:00

Tilia

fr. tilleul/ en. lime tree / de. Linde /fi. lehmus

Lehmuksen lehdet ovat viehättävät: toiselta puolelta hopeaiset, toiselta tummanvihreät. Ranskassa sitä näkee usein katujen varsilla puistopuuna.

Tunnetuin lehmuskuja lienee kuitenkin Berliinin Unter den Linden, "Lehmusten alla". Kaunis bulevardi menetti lehmuksensa toisen maailmansodan jälkeen, kun berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi. Uudet lehmukset istutettiin bulevardin laidoille 1950-luvulla.

Alla oleva kuva ei ole Berliinistä, vaan Lyonista. Ja jollen ole aivan väärässä, on tämä lehmus tarkemmin ottaen pienilehtinen metsälehmus eli tilleul à petites feuilles, latinaksi tilia cordata.

Lehmuksen kukista voidaan valmistaa rauhoittavaa yrttiteetä ja niitä voi myös lisätä kylpyveteen.

Tuntematon haituvainen

2010-05-07T23:50:00.007+02:00

Voimakkaasti tuoksuva, hahtuvaisena kukkiva nuori puu. Olisiko saarni, eli

Nuoret puut on istutettu seinämän viereen. Huomaa olemattoman pieni "koirapuisto" eli koirien kakkipaikka niiden takana!

Lisäys 23.11.2011: Hups! Tämä on nähtävästi tullut vahingossa julkaistua, vaikka tekstikin on jäänyt ihan kesken eikä otsikkoakaan ollut lainkaan. No olkoon täällä. En ole etsinyt puulle nimeä, ehkä ensi keväänä sitten!

Purppurainen kevät

2010-05-06T18:23:00.002+02:00

Etelä-Ranskan kevät on mielessäni purppuran värinen. Suurin osa näistä kukista on jo varissut, kukinta-aika on loppujen lopuksi lyhyt. Mutta tulkoon ne näin ikuistetuksi.

Juudaksenpuun kukat kasvavat suoraan rungostakin. Niiden tuoksu on vieno ja mieto, ja kukkia voisi lisätä jälkiruokiin ja salaatteihin. Ensi vuonna sitten.

Syringa vulgaris

fr. lilas commun / en. syringa or lilac / fi. pihasyreeni

Syreenit kukkivat samaan aikaan juudaksenpuun kanssa.

Tamarix gallica L.

fr. tamaris / en. French tamarix / fi. tamariski

Tamariskeja näkyy Languedocissa vähemmän, kun taas Lyonia kohti ajettaessa niitä on tien varsilla paljon. Ovatko nämä tavallisia tamariskeja vai gallialaisia tamariskejä, sitä en tiedä.

Pauwlonia tomentosa

fr. arbre impérial / en. empress tree or princess tree / fi. keisaripuu / 日本語　キリ桐

Kuvaamani keisaripuu oli vielä pieni, mutta sen kukkaterttu on jo komea. Nimensä puu on saanut Venäjän keisarin Paavali I:sen tyttären, Anna Pavlovan mukaan. Kotoisin se on kuitenkin Itä-Aasiasta. Eurooppaan se on tuotu vuonna 1834 Japanista, missä sitä arvostetaan hienona, kestävänä ja kevyenä puumateriaalina.

Wisteria

fr. Glycine / en. Wisteria / fi. Sinisade / 日本語フジ　藤

Sinisateitakaan en ole Languedocissa nähnyt montaa, mutta Rhône-Alpesin alueella se oli hyvin suosittu ja näyttävä köynnös. Sinisade eli fuji on tuttu myös Japanissa.

Sinisade aidanteena.

Lehdet - ovat micocoulierin lehtiä

2010-05-03T22:26:00.009+02:00

Celtis australis L.

fr. Micocoulier de Provence ou micocoulier du Midi / en. European nettle tree

En tiedä mikä puu tämä on. Jäin vain eräänä päivänä ihailemaan sen lehdistöä puistossa. En muista miltä puu näyttää, ei se ainakaan kukkinut, vaikka muut puut olivat täydessä kukassa. Mutta muistan missä se on. Ehkä tunnistan sen myöhemmin. Kun katson tarkemmin, kun näen kokonaisuuden.

Tai ehkä sinä tunnistat sen pelkästä lehdestä?

Lisäys 6.5. Kävin lenkillä ja katselin puita tarkemmin. Paitsi puistossa, niitä on koristepuina katujen varsilla – paljon. Puun runko on harmaa, melko sileä. Napsaisin pari lehteä mukaani, ne ovat suippoja ja sahalaitaisia. Marjat ovat vielä vihreitä.

Näiden tietojen avulla tunnistaminen oli helppoa. Ranskaksi se on micocoulier de Provence, englantilaiset ovat nimenneet puun nettle treeksi sen nokkosenlehtiä muistuttavien lehtien mukaan. Suomenkielistä nimeä en löytänyt, kaipa se kääntyisi englannista nokkospuuksi. Vaikka harhaanjohtavaahan se olisi sillä micocoulierin lehdet eivät ole polttavia. (Ja toisaalta, koska sukulaispuu celtis occidentalis on suomeksi amerikankeltis, voisi celtis australis olla... provencenkeltis, kun se kuitenkin on täältäpäin kotoisin? Mistä tuo australis nimeen tulee, en tiedä...)

Pienet marjat ovat syötäviä, ja marjoista ja lehdistä tehtyä keitettä käytetään luonnonlääketieteessä (kertoo englanninkielinen Wikipedia). Ranskalainen Wikipedia taas mainitsee, että marjoista voi valmistaa likööriä. Nuorista oksista tehdään kävelykeppejä. Puu sietää hyvin ilmansaasteita, minkä takia se on suosittu koristepuu kaupungeissa.

Hevoskastanjat kukkivat

2010-05-02T14:36:00.002+02:00

...punaisina ja...

...valkoisina.

(Ja puistossa tuoksuu ihmeelliselle.)

Hevoskastanja

2010-04-25T18:32:00.004+02:00

Aesculus hippocastanum

Marronier commun (fr) / Horse chestnut (eng.) / Hevoskastanja (fi)

Kun olin pikkutyttö, näkyi huoneeni ikkunasta hevoskastanja. Isoäitini isä oli sen istuttanut, tuonut siemenen Hesperianpuistosta ja pannut maahan. Isoisoisän taskuun oli tainnut eksyä enemmänkin siemeniä, sillä hevoskastanjoita oli pihalla useita.

Kun olin pikkutyttö, ei isoisoisää enää ollut, mutta hevoskastanja oli kasvanut niin suureksi, että se peitti jo toisessa kerroksessa olevan lastenhuoneen ikkunankin. Katselin sen suuria vihreitä lehtiä, jotka toistuivat aurinkoisena päivänä useissa sävyissä.

Eräänä päivänä puu kaadettiin. Sisällä alkoi olla liian pimeää.

Nyt olen löytänyt hevoskastanjat uudestaan. Niitä on valtavasti, juoksen niiden alla puistossa, ja kun on aika venytellä, käyn selälleni kiviselle penkille ja katselen vihreyttä yläpuolellani.

Ennen, jos minulta oltaisi kysytty lempipuutani, olisin vastannut vaahtera. Siitä saa neniä keväällä ja syksyllä se räjähtää iloiseen väriloistoon. Sellainen olisi minun puuni! olisin tokaissut.

Mutta nyt vastaisinkin: hevoskastanja, tuo puu jolla on suuri kämmen, se on minun puuni. Sen siemen on piikikäs pallo, mutta sen sisus on pehmeä. Ei sitä syödä voi, mutta sitä voi silittää, ja sen voi sulkea kämmenen sisään.

Säntillistä

2010-04-23T23:10:00.005+02:00

Kaupunkilaisen näkemys luonnosta. Puksipuuta aidanteena, pyöreitä puskia, muotoon leikattu oliivipuu, juudaksenpuu väriläikkänä, taustalla puistopuu plataani.

Purppuraisia kukkanuppuja

2010-04-22T18:14:00.003+02:00

Cercis ciliquastrum

Arbre de Judée, fr / Judas-tree, eng / Juudaksenpuu, fi

Juudaksenpuut kukkivat siellä täällä. Viime vuonna olin niistä aivan lumoutunut, tänä vuonna ne, vaikka ovatkin valtavan kauniita, ovat löytäneet silmissäni paikkansa muiden purppuraisina kukkivien puiden joukosta.

Simpukka kertoi, että vanhan legendan mukaan Juudas hirtti itsensä valkoisena kukkivaan puuhun, joka punastui häpeästä, ja joka siten sai nimen juudaksenpuu. Ja Sirokolta opin, että noita nättejä pieniä kukkia voisi lisätä salaatteihin ja ruoan koristukseksi, sillä ne ovat syötäviä.

Pampulapuu

2010-04-15T22:57:00.008+02:00

Mistäkö tunnistaa vieraan puun? On tarkasteltava runkoa...

...ja siemenkotia. Ainakin silloin kun puussa ei vielä ole lehtiä.

(Tämä on plataani, ranskaksi platane, latinaksi platanus. Kuvat ovat alkukeväältä, nyt plataaneissa on hienot, pienet, aivan vaaleanvihreät lehdet.)

Piikikäs kermesintammi

2010-04-12T15:53:00.002+02:00

Quercus coccifera
fr. chêne kermès / eng. Kermes oak / fin. kermesintammi

Kermesintammi on matalana puskana kasvava piikikäslehtinen tammi. Nimensä se on saanut sen lehdillä viihtyvän kermes-hyönteisen mukaan, josta saadaan tummanpunaista väriainetta (kermes tai karmosiini).

En tajunnut ensin kermesintammen olevan tammi ollenkaan. Vasta keväällä, kun huomasin sen terhot, tunnistin kasvin.

Garriguen tyräkki

2010-04-11T19:29:00.003+02:00

Euphorbia characias

fr. euphorbe characias ou euphorbe des garrigues / eng. Mediterranean spurge

Villiparsoja etsiessäni törmäsin tähän komeaan kasviin. Se kuuluu tyräkkien laajaan sukuun, ja myös sen maitiaisneste on myrkyllistä. Suomenkielistä nimeä euphoria characiasille ei ole, mutta muita mukaillen sitä voisi kutsua vaikkapa garriguen tyräkiksi tai Välimeren tyräkiksi.

Heinikon seassa

2010-04-10T15:27:00.012+02:00

Iris lutescens

fr. Iris nain ou Iris des garrigues / fin. kääpiöiiris

Heinien välissä kukkivat tummansiniset kääpiöiirikset. Tämän toisen nimeä en tiedä, se oli pieni kuin mikä, ja koitti kiinnittää huomioni: katso minua! olen täällä!

Pieni vaaleanpunainen. Tunnetko sen?

Lisäys 1.1.2011: Nyt taisin löytää tälle pienokaiselle nimen: se taitaa olla Lamium amplexicaule, ranskaksi lamier à feuilles embrassantes, englanniksi Henbit Deadnettle tai Greater Henbit ja suomeksi sepiväpeippi. Se siis kasvaa Suomessakin! Luontoportti kertoo, että se on kotoisin Välimereltä, mutta että se on levinnyt rikkaruohoksi ympäri maailmaa. Rikkaruohoksi? Tämä kaunis pieni kasvi? Joka on muuten myös syötävä. La Garrigue Gourmand kertoo, että sen lehtiä voi käyttää salaatin tapaan ja kukkia voi lisätä lautaselle koristeeksi.

Olipa hauska löytö, tämä.

(Avainsanoissa on nyt siis myös sana syötävä, ja se koskee sepiväpeippiä, ei kääpiöiiristä.)

Garrigue

2010-04-09T17:33:00.005+02:00

Keskellä garrigueta. Kukkulan toisella puolella avautuu Välimeri, toisella puolella ovat viinitarhat ja parsa- ja meloniviljelmät.

La garrigue. Matalaa, pensasmaista kasvustoa kalkkiperäisessä maastossa Välimeren alueella. Ranskassa noin 400 000 hehtaarille levittäytyvä alue, eritoten Provencessa ja Languedocissa.

Ensin kuvittelin garriguen olevan jokin tietty alue, kuten Camarguen suistoalue tai joku kansallispuisto. Paikka, johon tienviitat osoittavat: tuohon suuntaan, la garrigue! Mutta vuokraisäntäni hymyili kysymykselleni, missä garrigue oikein on. "Se on kaikkialla", hän totesi ja teki kädellään laajan kaaren.

Garrigue keväällä. Villit iirikset kukkivat.

Monet kuvani tulevat olemaan garriguelta. Kertokoon ne siis enemmän kuin sanat. Kasvi kasvilta, kukka kukalta.

Mantelipuu?

2010-03-30T23:32:00.008+02:00

Juuri nyt kukkivat mantelipuut. Onko tämä luumu vai manteli, en ole varma. Aloitan kuitenkin avaralla maisemalla. (Oikealla: oliivipuu. Keskellä: kukkiva manteli- tai luumupuu. Edessä vasemmalla: kaktuksia ja aloe veraa.)

Löytöretkiä

2010-03-27T19:22:00.009+01:00

Alkuun kuljin täysin tietämättömänä villiintyneiden oliivipuiden ohi. Nehän näyttivät aivan erilaisilta kuin kuvissa – kukaan ei ollut leikannut niitä muotoon, kukaan ei keräisi niiden oksilta marjoja. Villit oliivipuut kasvoivat pienen eteläranskalaisen kylän ulkopuolella ei-kenenkään-maalla komeina puskina, ja niiden hennot oksat kurkottivat kohti taivaita.

Eräänä päivänä jäin katsomaan puskaa tarkemmin. Ja pienten, hopeisten lehtien välistä löysin vihreät ja punertuneet oliivit. Mikä ilo! Rupesin tutkimaan ympäristöäni uudella innolla ja löysin viikunapuun, jonkun toisen hedelmäpuun, ja... sitten totesin, että olen uusi täällä, en tunnista kasveja.

Tämä blogi on siis sitä varten, tunnistamista ja tutustumista varten. Otan joka tapauksessa kuvia kukista ja kasveista retkilläni luonnossa tai kävelyilläni kaupungissa. Osan tunnistan, osaa en. Jos tiedät jollekin kasville nimen ja jaat sen, olen iloinen.

Noin muuten, tervetuloa kanssani löytöretkelle ranskalaiseen luontoon!

p.s. tälle blogille oli jotenkin erityisen vaikea löytää nimeä. Sellaista, joka antaisi vapaat kädet kirjoittaa mitä tahansa kasveista, olivat ne istutettuja tai kasvoivat ne luonnossa, Ranskassa tai jossakin ihan muualla. Lopulta käännyin kirjahyllyni puoleen ja selailin eri kirjojen sivuja. "Juolavehnän seassa / kukkii vain orvokkeja" löytyi Yoshida Kenkôn kirjasta Joutilaan mietteitä.